maanantai 3. tammikuuta 2011

Thievery Corporation - Le La Femme Parallel

Pidän kovasti siitä kun ihmiset laittavat jänniä kappaleita facebook-statukseensa. Niistä löytyy monesti kaikkea kivaa uutta kuunneltavaa ja toisinaan melkoisia löytöjä. Ja tavallisetkin kappaleet piristävät kummasti päivää. Tällä kertaa kiitokset kuuluvat Johannalle, joka laittoi taannoin statukseensa Thievery Corporationin kappaleen Le La Femme Parallel (kuultavissa täältä).

Minulle Le La Femme Parallel oli ensimmäinen kosketus yhtyeeseen ja samalla oikeastaan koko tyylisuuntaan. Kappale edustaa minulle jotain tuntematonta tyylisuuntaa, yhtä aikaa herkkää, pehmeää, unimaista ja samalla outoa musiikkia. Alussa on pohjalla pehmeä basso, jonka päälle rakentuu pehmeä sointukuvio. Kirpeä kitara tuo mukavan raikkauden sointiin. Laulu on tasaista, rauhallista ja liikkuu pienellä äänialueella. Laulu tuo mieleen rentoutumisharjoitusten ääninauhat. Bassoriffit pumputtavat pehmeästi mutta varmasti vieden kappaletta eteenpäin. Laulussa on jotain eteeristä, taianomaista, kaihoavaa ja lumoavaa ja äänenkäyttö on varsin sensuellia. Rytmipuolella rummut lähinnä tukevat bassoa, joka pitää tämän kappaleen kasassa. Kappale rakentuu selkeästi basson ja laulun varaan ja muodostaa hyvän, dynaamisen kokonaisuuden.

Laulu on ranskaksi, joten en kykene kunnolla tulkitsemaan lyriikoita (luin kyllä käännöksen mutta lauluissa käännökset eivät vaan toimi kovin hyvin). Jos joku lukijoista tuntee laulun sanoituksen tai osaa ranskaa niin voisi referoida hieman laulun ideaa. Thievery Corporationilla on lauluja monilla eri kielillä, joten sen kuulijakunta joutuu joka tapauksessa turvautumaan käännöksiin. Tämän vuoksi olisikin hyvä, jos "vieraskielisistä" lauluista tehtäisiin referaatit yhtyeiden toimesta.

Minulle Le La Femme Parallel on paitsi erinomainen kappale niin samalla portti Thievery Corporationin musiikkiin (paljon tämäntyylisiä kappaleita) ja tähän tyylisuuntaan, jonka nimeä en vielä tiedä. Tästä kappaleesta alkaa mielenkiintoinen musiikillinen tutkimusmatka. Kiitos, Johanna :)

(c) Ilkka Keränen